Emil mietti olikohan mies seonnut. Hän näytti poissaolevalta ja ankealta, kaiken lisäksi hän luki lehteä väärinpäin. Hänellä oli myös lapaset kädessä. Emil huomasi, että mies ei oikeastaan edes keskittynyt lukemaan lehteä. Hän vain tuijotti sitä lasittuneella katseella.
Emil ei jaksanut enää vaivata päätään miettimällä asiaa. Hän myös muisti että toisten tuijottaminen oli väärin, joten hän keskittyi syömään lihakeittoa josta ei edes paljoa pitänyt. Itseasiassa hän oli kyllästynyt syömään sitä joka torstai. Hän piti makaronilaatikosta paljon enemmän.
Emil lähti syötyään kävelemään kohti kotia. Ulkona oli viileää. Ehkä sen takia miehellä oli ollut lapaset kädessä. Taas alkoi sataa vettä, ja Emil muisti taas kuinka vihasikaan syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti